keskiviikko, 31. tammikuu 2007

Ruotsi vs. Suomi

Kulttuurishokki alkaa ilmeisesti olemaan enemmän tai vähemmän ohi, kun tänään huomasin että Ruotsissa ja ruotsalaisissa ei ole oikeastaan mitään mikä henkilökohtaisella tasolla ärsyttäisi. Joissain jutuissa voisi käyttää enemmänkin järkeä, mutta toisaalta on toisia asioita, joita varmasti tulee Suomessa ikävä. (Ruotsia on tässä blogissa mollattu jo niin paljon että pistän tähän vaan positiivisia asioita...)

Yksi homma mikä täällä on järkevästi hoidettu on terveyskeskukset. Kun haluaa päästä lääkärille, ei tartte istuskella korva puhelimessa ja kuunnella jonotusääntä monena päivänä peräkkäin, vaan puhelu menee suoraan vastaajaan jossa luetellaan päivän vapaat soittoajat järjestyksessä ja kun sopiva tulee kohdalle, sen voi varata ja sen jälkeen sairaanhoitaja soittaa sovittuna aikana ja ajanvaraus hoituu sillä. Tämä siis toimii myös akuuteissa tapauksissa ja lähinnä pointtina on se, että päivystyksessä istumisen sijaan saa olla kotonaan. Toisaalta Suomen päivystyksissä on se hyvä puoli, että jos osaa järjestää riittävän shown pääsee todennäköisesti jonon ohi.

Ruotsalaiset on myös positiivisempia ihmisiä. Esimerkiksi ryhmätöiden tekemiseen kuuluu kiinteästi se, että annetaan positiivista palautetta tasaisesti kaikille ja koko ajan. Olin sopinut yhden ruotsalaisen tytön kanssa, että tavataan huomenna ja suunnitellaan tulevaa ryhmätyötä. Tapaamispaikka oli oppilaskunnan talo, mutta äsken ehdotin tekstiviestillä että nähtäisiinkin tietokoneluokassa, missä voisi samalla etsiä netistä yritysten yhteystietoja yms. (Tämä lähinnä siksi että oppilaskunnan talo on niin iso, että epäilin löydänkö koskaan oikeaa tyyppiä sieltä.) Vastaus oli "Tosi hyvä, fiksusti ajateltu! Nähdään huomenna!". Kyse ei todennäköisesti ole siitä, että kyseinen tyyppi olisi niin typerä ettei olisi itse voinut keksiä vastaavaa, vaan siitä että täällä kaikesta pienestäkin oma-aloitteisuudesta ja kekselijäisyydestä kehutaan. Mikäköhän läpimurto Suomessa pitäisi tehä että tulisi yhtä hyvää palautetta? Toisaalta pitää aina välillä muistuttaa itseään siitä, että tämä on vaan maan tapa eikä oma älykkyys ole ehkä sittenkään kaksinkertaistunut muutamassa kuukaudessa.

Kolmas hyvä juttu on talvilenkkarit. Siis sellaiset puoleen sääreen ylettyvät toppakengät joissa on tarranauhakiinnitys varressa ja lenkkarimallinen pohja ja joita Suomessa käytetään lähinnä päiväkodeissa ja ehkä jossain ulkotöissä. Niitä on ruvennut näkymään katukuvassa (kylläkin pelkästään naisilla) ja suoraan sanottuna on aika houkutteleva ajatus. Muodikkainta on yhdistää nämä valtavaan karvahattuun ja siihen kymmenen kokoa liian suureen toppatakkiin, joka nyt on muutenkin pakko olla. Ascool!! Mutta ne on siis oikeasti mun mielestä veikeen näkösiä, mä en vaan jaksa uskoa että niillä ois enää ens talvena paljonkaan käyttöä sen paremmin Suomessa kun Ruotsissa.

tiistai, 23. tammikuu 2007

Luokan priimus

Ruotsin tunti nosti itsetuntoa valtavasti. Tuli ihan yläasteen parhaat hikari-ajat mieleen kun koko ajan sai olla käsi pystyssä ja neuvoa kaikkia muita. Tosin siis tuolla kurssilla suurin osa on alottanut ruotsin opiskelun viime kesänä ja itsehän olen lukenut sitä koulussa kuusi vuotta, joten ei kai sillä kauheasti voi lesota. Kuitenkin otin ilon irti kun kerrankin olin luokan paras ja nyt jää sitten mietittäväksi pitäisikö vaihtaa vaativammalle kurssille. Oli kuitenkin hauska kerrankin päteä ihan tosissaan. "Lärare, lärare! Jag är färdig, vad ska jag göra nu?!"

Mutta siis ledarskapin harkkoihin on ensi kerraksi tehtävänä piirtää oma "vapensköld". Aluksi olin todella hämmentynyt kun luulin että samalla kerralla tarvitsee myös tehdä joku haastattelu ja käyttää jaettua A1-kokoista paperia. Sana vapensköldkään ei heti auennut vaikka tiedän mitä on vapen ja sköld. Vaakunahan se on, käyhän se järkeen. Mutta kyseessä on siis tehtävä missä isolle paperille pitää piirtää asioita jotka kuvaa omia heikkouksia, vahvuuksia, tavoitteita, suuria menestyksiä ja haasteita, perhettä ja ties mitä. Mitä sitä muuta haluaisikaan kun selvitellä koko elämäänsä kymmenen ventovieraan ihmisen edessä ruotsiksi perjantaiaamuna kahdeksalta. Mutta tällainen haaste on heitetty.

Seuraavien harjoitusten aiheet onkin lento-onnettomuus ja jotain kananmuniin liittyvää, eli paranee vaan.



tiistai, 23. tammikuu 2007

Uusi periodi, uudet paniikin aiheet

Kolmosperiodi potkastaan tänään käyntiin oikeen viimisen päälle. Ledarskap-kurssi alkoi vajaa neljä tuntia sitten ja vartin päästä ruotsin kurssi. Tota ledarskapia olin jännittänyt tosissani, koska edellinen ruotsinkielinen kurssi oli ykkösperiodissa, jolloin ymmärsin luennoilla parhaimmillaankin puolet asiasta ja ryhmätyössä olin ihan statistina.

Tänään menin luennolle siinä toivossa että luennoitsija puhuisi suomalaisittain, kun etunimikin on Matti. Turha toivo, kaveri on Göteborista ja se kuuluu. Kuitenkin ymmärsin luennon sisällön käytännössä täysin mutta olin silti paniikissa kun harkkaryhmien muodostusperiaate oli epäselvä ja koko ajan puhuttiin jostain pahan kuuloisesta haastattelusta, jonka ymmärsin olevan jo perjantaina. Luentotauolla teki mieli lähteä läiskimään, mutta jäin sitten kuuntelemaan loputkin. Pikkuhiljaa käytännön järjestelyt selkenivät: haastattelu tehdään pareittain joskus seuraavan kolmen viikon aikana ja ryhmien jakaminen sujui ala-asteelta tutulla "jako kymmeneen" -menetelmällä.

Harjoitusten alkua odotellessa kuuntelin parin kaverin ruotsinkielistä keskustelua jossa vilahtelivat sanat dippatyöpaikka ja laskentatoimi, jolloin päättelin etten ole ainoa suomalainen siinä ryhmässä. Ihmetyttää kyllä miten ne suomenruotsalaiset on sattunut samaan ryhmään, onkohan ne oikeasti istunut kymmenen ihmisen välein siellä luennolla vai mitä hittoa. Yhtä kaikki, täällähän ei koskaan olla kuultukaan suomenruotsalaisista, joten muu ryhmä varmaan tällä hetkellä ajattelee että meitä on kolme suomalaista, joista yksi on älyllisesti jälkeenjäänyt. Toisaalta saattaahan sillä saada jotain helpotuksia jos vaikuttaa imbesilliltä.

Nyt täytyy kiiruhtaa, jatkan tätä vuodatusta myöhemmin.

torstai, 18. tammikuu 2007

Solidaarisuuden huippu

Meillä on tosiaan päivärytmi venynyt sellaiseksi että useimmiten saadaan ittemme nukkumaan vasta aamuyön puolella ja vastaavasti nukutaan pitkälle aamupäivään. Luennot alkoi eilen, mutta vasta kolmelta iltapäivällä, niin sekään ei vielä korjannut asiaa. Mutta kun tiesin että Jaakon täytyy olla tänään kahdeksalta kampuksella varasin kahdeksaksi myös pyykkivuoron, että pääsen samaan rytmiin. Se ei vielä riittänyt vaan päätin vielä nousta kuudelta keittämään Jaakolle kahvia. Nyt olen sitten neljän tunnin yöunien jälkeen katsonut toista tuntia ruotsin kielisiä piirrettyjä ja vielä on puolituntinen pyykkivuoron alkuun...
Ja hyvää nimipäivää kaikille Lauroille!

lauantai, 13. tammikuu 2007

Hyvä kun salasanan muistin

Eli eiköhän tää blogi ole sammaloitunut jo tarpeeks kauan täällä yksinänsä.

Ollaan vielä hengissä ja kotoiseen Kistaan palailtiin reilu viikko sitten Suomesta, jossa vietettiin joulua ja vuodenvaihdetta. Melkeen kolme viikkoa kulu kyllä yllättävän nopeasti ja monelle suunnitellulle jutulle ei riittänyt aikaa, mutta oli silti kiva tavata kavereita ja sukulaisia pitkästä aikaa. Äitikin kävi vielä tarkistamassa meidän asumisolot ja pääsin itekin vielä paljon syvemmälle Tukholman sisustusliike-skeneen kun yhessä kierreltiin.

Viikko sitten jäätiin jaakon kanssa kahestaan tänne. Nyt on pidetty ihanaa löhölomaa ja tehty sellasia juttuja joille ei oikeen lukukauden aikana riitä aikaa, eli lähinnä nukuttu pitkään ja kokeiltu uusia ruokia... Eilen sitten nostettiin joululahjaksi saatu kalenteri seinälle ja ruvettiin muistelemaan mikä viikonpäivä on. Ja on me myös löydetty uusi harrastus, eli lautapelit. Me on ostettu kaksi peliä tänne ja molemmat toimii erittäin hyvin kaksinpelinä. Tähän mennessä palaaminen on ollut tasaväkistä, vaikka itse otankin yleensä moraalisen voiton.

Mutta on me myös tehty ihan järkeviäkin juttuja. Lähinnä haettu kesätöitä ja ostettu lennot ja hotelli Istanbuliin pääsiäislomaksi, joka on tänä vuonna ruhtinaalliset 10 päivää. Käytiin myös kattomassa Nationalmuseumissa pohjoismaisia maisemamaalauksia.

Eipä tässä kummempia. Koitan pistää tulevaisuudessa kuulumisia vähän tiheämpään tahtiin...