Eikä ollut kyllä mikään älyttömän miellyttävä kokemus. Aluks tuntu että ei ymmärrä sanaakaan luennoitsijan puheesta, mutta pikkuhiljaa siitä rupes saamaan jotain selvää. Iso osa luennon sisällöstä jäi kyllä hämärän peittoon ja erityisesti kurssiin liittyvä ryhmätyö ja ryhmien jako on vielä arvotus. Pitää vaan rohkasta mielensä ja mennä kysymään tai vähintään lähettää sähköpostia.

Oikeastaan siansaksan kuunteleminen on aika tylsää mutta kai siitä rupeaa jotain ymmärtämään kun vaan jaksaa yrittää. Lisäjännitystä luennolle tosin toi se että luennoitsija kysy välillä spontaanisti joltain kuuntelijalta jotain, kysymykset sen paremmin kun vastauksekaan ei tosin ollut mulle selviä. Siinä sitten kauhulla odotteli sitä että joutuu ite vastaamaan johonkin.

Luennoitsijan ulkoasu oli aika hauska, sillä oli harmaantuvat hiukset, trendiparta, kiree valkonen t-paita ja mustat nahkahousut. Näitä viidenkympin kriisistä kärsiviä proffia on näköjään tällä samalla tavalla kun TKK:llakin.

Huomenna mulla on muuten edessä todellinen tulikaste kun käyn koululla syömässä mun fadderin eli isohenkilön kanssa. Joku paikallinen speksiläinen se on ja kiinnostunut politiikasta. Mutta siis sähköpostin perusteella oikeesti ihan mukava kaveri, mutta lähinnä toi ruotsin puhuminen hirvittää. Oon tietenkin lesonnut sille mailissa että osaan ruotsia, mutta vähän eri asiahan se on ilman nettisanakirjaa... No, syteen tai saveen.