Kolmosperiodi potkastaan tänään käyntiin oikeen viimisen päälle. Ledarskap-kurssi alkoi vajaa neljä tuntia sitten ja vartin päästä ruotsin kurssi. Tota ledarskapia olin jännittänyt tosissani, koska edellinen ruotsinkielinen kurssi oli ykkösperiodissa, jolloin ymmärsin luennoilla parhaimmillaankin puolet asiasta ja ryhmätyössä olin ihan statistina.

Tänään menin luennolle siinä toivossa että luennoitsija puhuisi suomalaisittain, kun etunimikin on Matti. Turha toivo, kaveri on Göteborista ja se kuuluu. Kuitenkin ymmärsin luennon sisällön käytännössä täysin mutta olin silti paniikissa kun harkkaryhmien muodostusperiaate oli epäselvä ja koko ajan puhuttiin jostain pahan kuuloisesta haastattelusta, jonka ymmärsin olevan jo perjantaina. Luentotauolla teki mieli lähteä läiskimään, mutta jäin sitten kuuntelemaan loputkin. Pikkuhiljaa käytännön järjestelyt selkenivät: haastattelu tehdään pareittain joskus seuraavan kolmen viikon aikana ja ryhmien jakaminen sujui ala-asteelta tutulla "jako kymmeneen" -menetelmällä.

Harjoitusten alkua odotellessa kuuntelin parin kaverin ruotsinkielistä keskustelua jossa vilahtelivat sanat dippatyöpaikka ja laskentatoimi, jolloin päättelin etten ole ainoa suomalainen siinä ryhmässä. Ihmetyttää kyllä miten ne suomenruotsalaiset on sattunut samaan ryhmään, onkohan ne oikeasti istunut kymmenen ihmisen välein siellä luennolla vai mitä hittoa. Yhtä kaikki, täällähän ei koskaan olla kuultukaan suomenruotsalaisista, joten muu ryhmä varmaan tällä hetkellä ajattelee että meitä on kolme suomalaista, joista yksi on älyllisesti jälkeenjäänyt. Toisaalta saattaahan sillä saada jotain helpotuksia jos vaikuttaa imbesilliltä.

Nyt täytyy kiiruhtaa, jatkan tätä vuodatusta myöhemmin.