Ruotsin tunti nosti itsetuntoa valtavasti. Tuli ihan yläasteen parhaat hikari-ajat mieleen kun koko ajan sai olla käsi pystyssä ja neuvoa kaikkia muita. Tosin siis tuolla kurssilla suurin osa on alottanut ruotsin opiskelun viime kesänä ja itsehän olen lukenut sitä koulussa kuusi vuotta, joten ei kai sillä kauheasti voi lesota. Kuitenkin otin ilon irti kun kerrankin olin luokan paras ja nyt jää sitten mietittäväksi pitäisikö vaihtaa vaativammalle kurssille. Oli kuitenkin hauska kerrankin päteä ihan tosissaan. "Lärare, lärare! Jag är färdig, vad ska jag göra nu?!"

Mutta siis ledarskapin harkkoihin on ensi kerraksi tehtävänä piirtää oma "vapensköld". Aluksi olin todella hämmentynyt kun luulin että samalla kerralla tarvitsee myös tehdä joku haastattelu ja käyttää jaettua A1-kokoista paperia. Sana vapensköldkään ei heti auennut vaikka tiedän mitä on vapen ja sköld. Vaakunahan se on, käyhän se järkeen. Mutta kyseessä on siis tehtävä missä isolle paperille pitää piirtää asioita jotka kuvaa omia heikkouksia, vahvuuksia, tavoitteita, suuria menestyksiä ja haasteita, perhettä ja ties mitä. Mitä sitä muuta haluaisikaan kun selvitellä koko elämäänsä kymmenen ventovieraan ihmisen edessä ruotsiksi perjantaiaamuna kahdeksalta. Mutta tällainen haaste on heitetty.

Seuraavien harjoitusten aiheet onkin lento-onnettomuus ja jotain kananmuniin liittyvää, eli paranee vaan.