Eilen oli yksi oman koulu-urani nihkeimmistä tilanteista kun tultiin marknadsföring-laskareihin vartti myöhässä ja tajuttiin, että ne harjotustyöryhmät oli jo jaettu joskus aikasemmin. Kysyttiin luennoitsijalta mitä tehdään ja se kehotti vaan kyselemään jos jossain ryhmässä on tilaa. Ei muuta kun kiertelemään ja kyselemään ääni väristen että "kuinka monta teidän ryhmässä on?"

Yllättäen  kaikissa ryhmissä oli kuusi eli maksimimäärä jäseniä vaikka pöydän ympärillä olisi näkynytkin vaan neljä ihmistä. Ja tietenkin kaikki ryhmät oli jotain valmiita kaveriporukoita, ei näkynyt mitään hylkiönörttiryhmää johon olin etukäteen suunnitellut lyöttäytyväni :) Jaakollehan löytyi ryhmä aika pian mutta itse kiersin lähes jokaisen ryhmän (ja yhden vahingossa kaksi kertaa) ennen kun tärppäsi. Nyt teen sitten viiden ison pojankollon kanssa markkinointisuunnitelmaa.

Aloitin ryhmätyön dynaamisesti "Jag heter Laura. Ja kommer från Finland." Ymmärsin (joskaan en muista) kaikkien muiden ryhmäläisten etunimet. Seuraava asia josta sain selvää oli se ketkä kaikki ovat käyneet Kreikassa ja vähän myöhemmin jouduin selittämään Suomen alkoholipolitiikkaa verrattuna Ruotsiin. Tässä meni tunti eli aika paljon informaatiota jäi myös saamatta ja ihmettelin myös miten kumpikaan näistä aiheista liittyy tehtävän antoon. Siirryin ryhmän mukana tietokoneluokkaan ja huomasin että kaikki alkoivat surffailla kreikkalaisten viinitilojen nettisivuja. Siinä vaiheessa kuvittelin vielä että harjoitustyön aihe oli "Nike consept store" ja mietin, että nyt ei hyvin mene kun alkoholi ei oikeen liity urheiluvälineisiin eikä ruotsissa edes saa myydä viiniä muualla kun System bolagetissa...

Asiat on sittemmin selvinnyt ja Nike oli tosiaan vaan esimerkki joltain aikasemmalta vuodelta. Eiköhän se projekti tältä pohjalta lähde käyntiin, onneks löyty sentään ryhmä. Jaakko oli epäillyt että olin lähteny itkien kotiin kun mua ei enää näkyny laskareissa. Myönnän että kävi mielessä :)