Oltiin siis eilen Skansenissa Swedish society, culture and industry -kurssin ryhmän (eli muiden vaihtareiden) kanssa. Matka alkoi upeasti, kun perille piti löytää omin neuvoin ja senhän tietää mitä siitä tulee. Oltiin katottu bussi jolla ollaan perillä muutamaa minuuttia ennen sovittua aikaa, mutta edellinen luento venyi ja myöhästyttiin siitä.

Kurssiesitteessä oli pyydetty, että myöhästymisestä ja muista ongelmista ilmoitetaan luennoitsijan kännykkään, joten lähetin tekstiviestin jossa sanoin että tullaan seuraavalla bussilla ja pahottelin viivästystä. Bussissa vasta tajuttiin että se oli täynnä muita kurssilaisia jotka eivät olleet aikoneetkaan olla ajoissa. Kaiken kaikkiaan kierrokselle päästiin vasta puoli tuntia myöhässä ja silloinkin puuttui vielä kymmenisen prosenttia kurssilaisista, joita luennoitsija lähti sitten opastamaan jostain kauempaa.

Ja Skansen on siis Euroopan vanhin ulkoilmamuseo, jonne on siirretty vanhoja rakennuksia ja kokonaisia pihapiirejä ympäri Ruotsia ja eri vuosikymmeniltä.


Jaakko ja taustalla jotain latinoja ja vanha kartano.

Ensin käytiin jonkun vanhan rautaruukkisuvun kartanossa ja sitten pyörittiin jossain torpan tapasissa siinä ympärillä. Ihan perussettiä mutta pisti kyllä miettimään mikä se niiden systeemi ja tilanne on ollut verrattuna Suomeen. Suomelle oli muuten omistettu ihan oma osasto puistossa, mutta siellä puhuttiin vaan kaskeamisesta ja "metsäsuomalaisista".

Kartanorakennuksessa keskeistä oli että se on puuta, mutta rappauksella ja isoilla ikkunoilla on yritetty jäljitellä ranskalaista ja italialaista arkkitehtuuria. Ikkunoiden sisäpuolistakin osa on peitetty hirsillä lämpöeristyksen parantamiseksi. Opas kysyi sisällä talossa yheltä ranskalaiselta huomasiko tämä yhteneväisyyksiä vastaavan aikakauden ranskalaisiin rakennuksiin, mutta ei kuulemma koska näytti liian köyhältä. Toinen ranskalainen halusi varmistaa onko kyseessä siis vanha kuninkaanlinna.


Kartanon hyötypuutarhaa, taka-alalla komeat auringonkukat.

Kaiken kaikkiaan kierros oli mielenkiintoinen, mutta ei suomalaisen silmään mikään järisyttävä kokemus. Hauskaa oli se, että oltiin liikkeellä sulkemisajan jälkeen ja taloissa sai kierrellä ja ottaa kuvia aika vapaasti. Lopuksi opas yltyi vielä pauhaamaan ilmaston muutoksesta ja siitä miten tyhmää on tuoda omenoita Etalä-Amerikasta ruotsiin ("Ei siis millään pahalla, jos täällä on Etelä-Amerikkalaisia, mutta ehkä me vaan haluttaisiin syödä meidän omia omenoita täällä. Täytyy ajatella globaalisti.").

Kierroksen jälkeen saatiin lähteä omin päin kiertelemään aluetta ja katsomaan eläimiä. Nähtiinkin pari sutta ja kuultiin miltä kuulostaa kun Etelä-Eurooppalainen koittaa houkutella ilvestä esiin. (Samalta kun jos koittaa matkia kissaa niin kovaa että koko kaupunki kuulee, mutta kestää jopa kymmeniä minuutteja). Kysyttinkin yhdeltä italialaiselta mikä ääni se on, johon tämä vastasi "maybe it is a person".


Östermalmin ääriviivaa

Skansen on rakennettu kukkulalle ja monesta paikasta on tosi upeat näköalat. Pysähdyttiin ottamaan valokuvia öisen Tukholman silhuetista, mikä oli vähän hankalaa kun kameralle ei tahtonut löytyä tukevaa paikkaa. Kävin myös vuoropuhelun toisen italialaisen kanssa:
Italialainen:     "It's difficult to take picture because it is so... It is... It is not light."
Minä:             "Yes, it's dark"
Italialainen:     "Yes. Dark."


Ketjukaruselli

Kun lähdettiin Jaakon kanssa palailemaan porteille päin kuljettiin jonkun pienen tivolin kaltaisen läpi. Vaikutelma oli jotenkin aavemainen kun tultiin pimeästä puistosta valaistulle aukiolle eikä missään ollut yhtään ihmistä.


Näkymä Djurgårdsbronilta

Busseja kulki illalla harvakseltaan joten käveltiin Östermalmin metroasemalle. Se kannatti koska maisemat matkan varrella oli kauniimpia kuin olisin arvannut. Sitä se on kun ei ennen oo ollut Tukholmassa iltasin liikkeellä vaan aina vaan päiväseltään käymässä. Jatkuvasti törmää kaupungissa sellasiin puoliin, joita ei nää risteilyllä.