Kulttuurishokki alkaa ilmeisesti olemaan enemmän tai vähemmän ohi, kun tänään huomasin että Ruotsissa ja ruotsalaisissa ei ole oikeastaan mitään mikä henkilökohtaisella tasolla ärsyttäisi. Joissain jutuissa voisi käyttää enemmänkin järkeä, mutta toisaalta on toisia asioita, joita varmasti tulee Suomessa ikävä. (Ruotsia on tässä blogissa mollattu jo niin paljon että pistän tähän vaan positiivisia asioita...)

Yksi homma mikä täällä on järkevästi hoidettu on terveyskeskukset. Kun haluaa päästä lääkärille, ei tartte istuskella korva puhelimessa ja kuunnella jonotusääntä monena päivänä peräkkäin, vaan puhelu menee suoraan vastaajaan jossa luetellaan päivän vapaat soittoajat järjestyksessä ja kun sopiva tulee kohdalle, sen voi varata ja sen jälkeen sairaanhoitaja soittaa sovittuna aikana ja ajanvaraus hoituu sillä. Tämä siis toimii myös akuuteissa tapauksissa ja lähinnä pointtina on se, että päivystyksessä istumisen sijaan saa olla kotonaan. Toisaalta Suomen päivystyksissä on se hyvä puoli, että jos osaa järjestää riittävän shown pääsee todennäköisesti jonon ohi.

Ruotsalaiset on myös positiivisempia ihmisiä. Esimerkiksi ryhmätöiden tekemiseen kuuluu kiinteästi se, että annetaan positiivista palautetta tasaisesti kaikille ja koko ajan. Olin sopinut yhden ruotsalaisen tytön kanssa, että tavataan huomenna ja suunnitellaan tulevaa ryhmätyötä. Tapaamispaikka oli oppilaskunnan talo, mutta äsken ehdotin tekstiviestillä että nähtäisiinkin tietokoneluokassa, missä voisi samalla etsiä netistä yritysten yhteystietoja yms. (Tämä lähinnä siksi että oppilaskunnan talo on niin iso, että epäilin löydänkö koskaan oikeaa tyyppiä sieltä.) Vastaus oli "Tosi hyvä, fiksusti ajateltu! Nähdään huomenna!". Kyse ei todennäköisesti ole siitä, että kyseinen tyyppi olisi niin typerä ettei olisi itse voinut keksiä vastaavaa, vaan siitä että täällä kaikesta pienestäkin oma-aloitteisuudesta ja kekselijäisyydestä kehutaan. Mikäköhän läpimurto Suomessa pitäisi tehä että tulisi yhtä hyvää palautetta? Toisaalta pitää aina välillä muistuttaa itseään siitä, että tämä on vaan maan tapa eikä oma älykkyys ole ehkä sittenkään kaksinkertaistunut muutamassa kuukaudessa.

Kolmas hyvä juttu on talvilenkkarit. Siis sellaiset puoleen sääreen ylettyvät toppakengät joissa on tarranauhakiinnitys varressa ja lenkkarimallinen pohja ja joita Suomessa käytetään lähinnä päiväkodeissa ja ehkä jossain ulkotöissä. Niitä on ruvennut näkymään katukuvassa (kylläkin pelkästään naisilla) ja suoraan sanottuna on aika houkutteleva ajatus. Muodikkainta on yhdistää nämä valtavaan karvahattuun ja siihen kymmenen kokoa liian suureen toppatakkiin, joka nyt on muutenkin pakko olla. Ascool!! Mutta ne on siis oikeasti mun mielestä veikeen näkösiä, mä en vaan jaksa uskoa että niillä ois enää ens talvena paljonkaan käyttöä sen paremmin Suomessa kun Ruotsissa.