Kun koulu alkaa, alkaa myös koulutöiden välttely. Mielenkiintoista sinäänsä kun toi huomiseksi tehtävä "ongelmasetti" on oikeastaan aika hauskaa laskettavaa eikä siinä enää olisi paljoakaan työtä, mutta alottaminen on silti vaikeaa. Sitä kyllä vaikeuttaa entisestään se, ettei meillä ole vieläkään mitään työpöytää ja on ikävä ruveta lattialla kyyristelemään pitkiä aikoja. Tai siis pöytiä on tällä hetkellä viisi, yksi on tämän tietokoneen alla, yksi (oma) vielä kokoamatta ja kolme asunnon mukana tullutta pinottuna nurkkaan. Viihtyisää.

Jos kuitenkin pitäisi valita vain yksi seuraavista:
a) asuntotoimisto hakee 3 ylimääräistä pöytää pois
b) asuntotoimisto tuo sängyt
c) asuntotoimisto tuo vaatekaappeihin hyllyjä
valitsisin vaihtoehdon c, koska koko huoneen korkuiset kaapit ovat todella turhat, jos ainoa tapa säilyttää niissä vaatteita on pinota ne pohjalle. Suuri osa vaatteista on tällä hetkellä eteisen hattuhyllyllä (thinking outside the box). Kaikki nämä epäkohdat on luvattu korjata, mutta epäilen että se ei tapahdu niiden kahden kuukauden aikana jonka täällä asumme. Toisaalta on turha valittaa, kun meille on kuitenkin suotu molemmille oma patja, mitä ei etukäteen voitu varmasti luvata.

Yhtä kaikki, tänään koulutöiden aloittamista lykättiin mankeloimalla kaikki lakanat, tyynyliinat ja pyyhkeet.Ainakin itselleni se oli ensimmäinen mankelointikokemus, joten siinä kului aikaa. Opetimme taidon samantien myös kolmelle espanialaiselle miehelle.

Tänään on ensimmäistä kertaa vähän koti-ikävä, koska telkkarista tulee formulat ja tulee mieleen se kun on ollut vanhempien luona sunnuntaina syömässä.

Nyt diskonttaamisen ihmeelliseen maailmaan.